Reissuista

Tiistai aamuna lähdettiin kohti Valamon luostaria. Mummo ja Viivi kyydissä. Ajelimme Jyväskylä-Vaajakoski-Lievestuore-Hankasalmi-Varkaus-Taipaleen kanava-Heinävesi-Valamon luostari-Lintulan luostari. Ja takaisin samaa reittiä.
Taipaleen kanavan varrella söimme eväät. Katselimme miten kanava toimii. Millä vauhdilla vesi syöksyikään pois, että vene voi mennä toiseen järveen. Oli huima ero noitten järvien pinnalla.....

Jatkettiin matkaa kohti Heinävettä. Viivi väritteli takapenkillä värityskuviaan. Perille päästiin.
Käveltiin kuusikujaa pitkin kohti Valamon kirkkoa. Kyllä ortodoksit käyttävät kultaa reippaan laisesti.
Tässä kuvat tuosta kuusikujasta. Kuusten täytyy olla vanhoja. Alaoksat muodostivat "majan" juurelle. Olivat niin pitkät ja vankat oksat. Kirkosta kuva ulkoa. Sisällä oli ikonia seinät täynnä. Kultaa, väriä ja helmiä ikoneissa. Iso kultainen kruunu roikkui katosta.





Kiertelimme luostarin pihalla, käytiin kahvilla ja Viivi istui Ursuksen selkään. Ympäri pihaa oli naisia maalaamassa tai piirtämässä luostarin pihapiiriä, rakennuksia. Siellä oli, kuulin, kolme eri kurssia parhaillaan.
Pitihän Valamon luostarin viiniä ostaa mukaan. Ostin Valamon Sinisen, joka on tehty viherviinimarjoista ja valkoisista viinimarjoista sekä Valamon Jälkiruokaviinin, joka on tehty valkoisista viinimarjoista ja lakoista. Toki myös Valamon omaa teetä ostin mukaan.
Käytiin matkalla Lintulan luostariin hautausmaalla. Tuossa kuvassa on näkymä sieltä. Pentti Saarikosken haudalla oli liuta kuulakärkikyniä pystyssä, useassa kynässä oli paperipalanen, liekö runo Pentille?. Myös muutamalla haudalla oli hirsinen talo, johon omaiset tuonevat ruokaa, yhdessä oli pähkinöitä.Sitten menimme Lintulan luostariin. Se oli minulle hieman pettymys. Kirkkoon ei päässyt. Eikä siellä ollut niin paljon rakennuksia kuin Valamossa.
Sieltä lähdettyämme poikkesimme Ronttopuistossa. Tämä oli aikas hauska paikka. Siinä oli kahvila, lauluiltaa, ja metallipaloja oli hitsattu yhteen ja niistä oli tehty mm. Roope Ankka, Sepe Susi, merenneito, korkealla puussa roikkui apina. Kuvassa Viivin ihannoima lentävä valkoinen hevonen.
Kotona olimme noin kahdeksan maissa illalla. Yllätyksekseni vanhin tyttäreni Heini oli muuttokuormaa tekemässä. Muutto tulikin sitten nopeasti. Heini on tästä puhunut jo vuoden, mutta luulin jo, että olisi sittenkin kotona lukion loppuun, mutta ei sitten olekaan. No muuttaa Keuruulle koulukaverinsa kanssa. Eihän siinä mitään. Joskushan sitä on kotoa lähdettävä. Kyllä siinä äidin sydän on hieman sykkyrällä, miten koulun käy?

Heini tuli jo keskiviikkona kotiin yöksi. Ei sitä sitten pysytä uudessa kotona.... Saahan lapsi kotiin tulla... Torstaina vietiin Heini Keuruulle ja samalla katsattettiin uusi koti. Kiva kämppä. Molemmilla on oma huone, keittiö, olohuone, vaatehuone, kylppäri ja parveke. Lähellä keskustaa, taitaa olla ihan keskustaa... Mutta silti tuntui olevan rauhallinen paikka. Linja-autoasemakin on lähellä. Äiti kävi kaupassa ostamassa lapselleen ruokaa, ettei tarvitse nälissään olla. Siitä sitten ajettiin Viivin kanssa Keuruulle, Mäntän kautta, Sarin luo. Sari odotteli Citymarketin edessä. Ostettiin hieman purtavaa mukaan. Tarkoituksena mennä Päijänteen risteilylle. Sinnehän me sitten mentiin. Tuulikki II-laiva vei kolmen tunnin risteilylle. Kannattaa mennä. Osui hyvä ilma, aurinko paistoi, ehkä hieman liikaakin...
Hyvää reissussa oli paitsi hyvä seura, niin se, että kapteeni kertoi missä mennään, minkä nimisiä saaria ympärillä on, ja paikkojen historiaa, oli mukana jopa myyntipuheitakin. En muista enää mikä oli leirintäkeskuksen nimi, mutta se on myynnissä hinta jotain 700.000e, hän kertoi senkin. Väliajalla soi musiikki, mm. haitarimusiikkia. Aurinko paistoi ja lämmitti. Kävimme kääntymässä Pajulahdessa, sieltä Kaijansalon salmen kautta takaisin Seppolan satamaan. Mutta niinhän siinä kävi, että tyhmyydestä taasen sakotettiin. Hartiat ja yläselkä paloi, kun eihän sitä tajunnut ottaa aurinkorasvaa mukaan. Onneksi nyt juomaa oli. Viivi oli sen verran poissa aurinkokannelta, ettei hän saanut poltettua ihoaan eikä tullut auringonpistosta, kun ei ollut edes lakkia mukana. Nyt on sitten rasvattu ihoa aivan älyttömästi. Leevi ei oikein pidä, kun joutuu rasvaa levittämään....

Perjantai ja heinäkuun viimeinen päivä. Jyväskylän suurajot menossa. Helikopterit ovat lennelleet taivaalla. Aurinko on paistanut koko päivän. En ole, jostain tietystä syystä, lue punainen niska, ollut paljoa ulkona. Siivosin huushollin. Siirryin Heinin huoneeseen, vein sänkyni sinne ja omasta huoneesta tein työhuoneen. Toisaalta kiva kun on läppärille nyt oma paikka. Reppana on joutunut olemaan jopa lattialla. Ja tulostin sai paikan....Marjaan pitäisi mennä, mutta katsotaan huomenna. Tänään ei oikein jaksa. Mutta on nyt mukavaa, kun on siivottu ja puhtaat matotkin on lattialla.

Maanantaina on eka työpäivä kuukauteen. Ei huvittaisi lähteä töihin. Mutta ei kai se auta, lähdettävä on. Täytyy sanoa, että tämä taisi olla eka loma, kun olen oikeasti ottanut rennosti. Ei mitään paineita mitä pitää tehdä. Tein sitä mitä huvitti. Ja jos ei huvittanut, en tehnyt mitään. Viivi lähtee päiväkotiin ja 12.8. alkaa eskari. Leevillä alkaa peruskoulun viimeinen luokka. Ja Heinillä alkaa lukion viimeinen vuosi. Heini aikoo kirjoittaa historian nyt syksyllä. Pidän peukkuja pystyssä, että menee hyvin.

Olin yksin kotona, kun lapset olivat isällään torstaista maanantaihin. Nautin hiljaisuudesta, ensimmäiseen kahteen päivään ei edes radio ollut päällä. Eräänä päivänä olin takakuistilla ja makasin selälläni, katsellen pilviä. Otin hieman rennosti tuon ajan, en edes tehnyt itselleni ruokaa, söin silloin kun oli nälkä mitä kaapista löytyi.
Mutta olihan tuo kiva kun lapset tulivat kotiin. Viivillä oli kova ikävä. Se maanantai ilta meni kaulaten.

Vanhin lapseni on sitten 18 vuotias nuori neito, syntymäpäivät oli 22.7. Ei uskoisi, että pienen "Kukka Looran" syntymästä on jo noin kauan, ei se ainakaan tunnu siltä. Heini syntyi klo 4.05 Tampereella ja oli täyden kympin lapsi. Vuosien saatossa on ollut tempperamenttia ollut liiankin kanssa. Ja nyt on kohta lentämässä äidin pesästä pois. Lukion viimeinen vuosi on alkamassa. Ja jos hyvin käy vietämme ylioppilasjuhlia ensi keväänä. Mutta sen näkee sitten. Peukkuja pidetään.

Kävin pikkusisko Ingan ja äidin kanssa Päntäneellä. Minä taisin olla enemmän seuraneitinä mukana. He menivät isoon lankakauppaan, se tosissaan oli iso, lankoja oli muutama kerä. Ja lähtihän muutama kerä heidän mukaansa. Vaikka tuntui olevan ostokielto. No lähdimme ajelemaan Kintaudelta Petäjäveden ja Multian kautta Ähtäriin, siitä Tuurissa meillä oli pissatauko, bensaa otettiin Volvoon ja ostettiin hieman kylmää juomaa. Matka jatkoi Ingan ajaessa kohti Kauhajokea. Perillä olimme ja Tapion kauppa oli edessämme. Mitä ihastusta kun päästiin kaupan sisälle. Meille esiteltiin valopuikkoja, joita on ostettu mm. Harry Potter-miekoiksi. Oli myös virkkuukoukkuina. No takaisin lähdettiin, minä hyppäsin puikkoihin. Ostettiin lenkkimakkaraa, jota syötiin siltään. Tuurissa pysähdyttiin, mentiin vessaan ja sitten syötiin parsakeittoa. Kiersimme kaupassa, mutta ihmeen vähän tarttui koriin tavaraa. Jatkoin ajamista. Inga virkkasi Viivin nukelle takkia. Kotona olimme noin puoli viisi. Kuvassa olemme jo kotona. Mutta pitihän retkestä ottaa kuva muistoksi.

Laitan tähän vielä muutaman kuvan meidän pihasta ja kukista. Kukkivat nyt niin hienosti. Tosin rikkaruohotkin kukoistavat..... Nyt on sunnuntai ja Viivi odottaa, että kaveri Silja tulee meille. Saas nähdä jääkö yöksi, ettei ala ikävöidä kotiaan. No onneksi kotiin on vain pari kilometriä, jos tulee ikävä niin nopeasti pääsee omaan sänkyyn.

Kerronpa sukututkimuksestani hieman

Tein ensimmäisen sukupuuni 15 vuotiaana. Kyselin mummoltani tietoja. Ensimmäisessä sukupuussa, jonka olen tehnyt oli neljä sukupolvea. Tästä se pikkuhiljaa lähti eteenpäin. Alussa tein kyselyjä kirkkoherranvirastoista tilaamalla virkatodistuksia. Muuttaessani Jyväskylään vuonna 1989 kävin maakunta-arkistossa tutkimassa lisää. Alussa tein muistiinpanot käsin. Sitten saadessani ensimmäisen tietokoneen, siirsin tiedot word-dokumenttiin. Mutta tämä alkoi olla hankalaa jossain vaiheessa. Kokeilin eri sukuohjelmien demo-versioita. Mikään niistä ei oikein tuntunut olevan minun logiikalle sopivia. Kunnes löysin Sukujutut-ohjelman. Se maksoi 100 markkaa. Mutta on ollut sen arvoinen.
Minulla on ollut tässä vuosien varrella pitkiäkin aikoja, etten ole tutkinut ollenkaan. Sitten taasen innostus on tullut ja jonkun aikaa olen taas tutkinut. Nykyisin tämä on melkeinpä joka päiväistä. Voisi sanoa, että nykyisin työ haittaa harrastusta. Tässä ajalla ei ole mitään merkitystä. Viivin syntymän jälkeen, laitoin vauvan nukkumaan ja monet kesäyöt vietin koneella, havahtuen aamu kuudelta tai seitsemältä. Valvoin seuraavan päivän ja vasta illalla menin nukkumaan. Nykyisin ei oikein tahdo jaksaa tehdä noin. Nyt minulla on jo läppäri ja istun sängyllä tai sohvalla, läppäri sylissä, monet kerrat olen nukahtanut pitäen läppäristä kiinni.

Tämä on erittäin mielenkiintoista puuhaa. Ja se riemu, kun löytää jotain uutta tai jos löytää jonkin puuttuvan palan. Sitä ei voi kuvailla. Sitä innostuu enemmän. Kun muistelen alkutaivalta en saisi nyt tutkittua mitään sillä tekniikalla. Tänä päivänä on netti tosi hyvä apuväline. Rippikirjoja ym kirjoja on osittain digikuvattu. Mikä helpottaa tätä työikäisen arkea. Maakunta-arkistoon kun ei pääse viikolla käymään ja nykyisin lauantaisin maakunta-arkistot ovat suljetut.
Alussa keräilin vain nimet ja syntymäajat, kuolinajat, -paikat, puolison vastaavat tiedot sekä lasten tiedot. Nyt haluaisin jo lihaa luitten ympärille eli tarinoita heidän elämästään, mitä he ovat tehneet työkseen, missä asuneet, valokuvia.

Haaveenani on joskus saada omat sukujuureni kirjaksi. Sitä en tiedä milloin tämä tapahtuu, mutta ehkäpä joskus. Olen ollut perustamassa yhtä sukuseuraa eli Keski-Suomen Tiaisten sukuseuraa. Sen ensimmäinen sukutapaaminen oli 30.6.2007 Pihtiputaan Alvajärven maamiesseurantalolla. Toinen tapaaminen oli siis tänä kesänä Pihtiputaan Wanhassa Pappilassa.

Sukutiedostoni on paisunut kuin pullataikina. Olen näinä vajaa 30 vuoden aikana huomannut, että kaikki mikä liippaa Pihtipudasta on kerättävä ylös, jossain vaiheessa sitä tietoa vaan tarvitsee. Pihtiputaan sukujen tutkimisessa on pieni hidaste. Kirkonkirjat puuttuvat 1800-1869 väliltä. Ennen 1800 vuotta tietoja löytyy Viitasaaren puolelta. Pappila paloi 1.7.1881 ja siinä tuhoutuivat kommuniokirjat 1801-1869 ja historiakirjat 1800-1880. Tässä tulee sitten eteen maakunta-arkiston perukirjat, henkikirjat ja lainhuudatuspöytäkirjat.

Muutamia vuosia sitten liityin Keski-Suomen suvut-keskustelupalstalle ja jos on ongelma, esimerkiksi ei vain pysty/osaa/saa selvää digiarkiston kuvattujen sivujen tekstistä, tai ei vain ole itse löytänyt jotain henkilöä, tai jos itseä arvelluttaa yhdistää henkilö johonkin perheeseen, niin kysymys tuonne palstalle ja aika nopeasti tulee vastaus. Kiitos kaikille vastaajille.
Toinen mistä saa hyvin vastausta on Sukuhakuri eli Sukujutut-ohjelman kotisivuilla on kyselypalsta. Sinne laitoin pari päivää sitten kysymyksen ja vastaukseksi sain linkit Viitasaaren ja Rautalammen digiarkiston sivuille. Ja varmistui tämänkin Katariinan vanhemmat. Hänellä oli Rautalammella syntymäaika 17.7.1837 ja muuttaessaan perheensä kanssa Viitasaarelle, niin syntymäaika onkin 7.7.1837. Virheitä on, jopa alkuperäisissä kirjoissa.

Kerron jatkossa mitä eri sukuja tutkin ja missä paikkakunnilla he ovat asuneet.

Kesälomalla

Aikaa on vierähtänyt viime tekstin kirjoittamisesta. Töissä on ollut vipinää. Tuli uusi ajanvarausjärjestelmä käyttöön ja hupsista vain... kello kädessä piti painaa töitä, jopa ruokatunnillakin piti vilkuilla koko ajan kelloa.

No, tässä lyhyesti parin kuukauden tapahtumat. Keskimmäiseni sai "akkaluvan" eli pääsi ripille 14.6. Oli hän komea nuori miehen alku. Äiti ylpeänä katseli poikaansa. Tuossa ylhäällä on äidin lapsukaiset. Vanhin täyttää ensi viikolla 18 vuotta ja nuorin lähtee eskariin. Joten nopeasti tuo aika menee eteenpäin.
Heini hoiti Viiviä viisi viikkoa. Viivillä oli kova ikävä kaveriaan Siljaa. Taisi olla myös päin vastoin. Lupasin, ottaa Siljan yökylään, kunhan jään lomalle.

Juhannus olimme kotona. Kelit eivät oikein suosineet mökkeilyä. Olisikohan tämä ollut 11 vuoden aikana vasta kolmas juhannus kotona. Viivi halusi kokon, ja kokkohan meillä oli. Kuten kuvasta näkyy vettä satoi. Mummo ja pappakin oli kokolla. Heini oli Keurulla juhannuksen, Leevi vietti juhannuksen koneella.

27.6. oli Tiaisten sukutapaaminen Pihtiputaan Wanhassa Pappilassa. Tässä kuva Wanhan Pappilasta, jossa Pihtiputaan ensimmäinen kirkkoherra Aleksander Gummerus perheineen on asunut. Nykyisinhän Pihtipudas-seura omistaa pappilan.

Oli aurinkoinen lauantaipäivä. Meitä oli siellä vajaa 60. Aloitimme ilmoittautumisella, sitten ruokailimme ja sen jälkeen oli muutama tosi hyvä esitys. Sukukokouksessa valittiin uusi hallitus. Tämän jälkeen ajelimme sukumme asuinpaikoilla. Ajoimme kohti Niemenharjua. Siellä jonnekin Pasalan tienoille tuli kolme veljestä Salamajärven kylästä Tialan talosta ja asettuivat tuonne asumaan. Yksi veljes, Abraham meni Viitasaarelle. Myös kaksi sisarusta tuli Pihtiputaalle. Matka jatkui kohti Seläntausta. Kävimme Ahon pihassa. Tästä matka jatkui kohti Alvajärveä, jossa pysähdyimme Paanalan pihaan. Pääsimme katsomaan museosuojelun kohteena olevaa Uus-Paanalaa sisältä.

Viimein alkoi kauan ja pitkään ja hartaasti odotettu ja erittäin ansaittu kesäloma. Neljä ihanaa viikkoa lomalla. Eka viikko oli pääasiassa sateinen, mutta eipä tuo haitannut. Olen siivoillut muutaman kaapin. Loman alkajaiseksi ostin uuden pyykinpesukoneen. Siinä taisi kyllä mennä lomamatkarahat? Mutta pyykkiä pitää pestä, matkalle kyllä pääsee. Anyway pyykinpesukone on slovakiassa tehty Gorenje merkkinen. Ensin ajattelin, etten osta outoa merkkiä, mutta löysin netistä "lausuntoja", että tässä koneessa on hyvä hinta-laatusuhde. Itse pidän tuossa koneessa siitä, että on iso aukko, josta laittaa pyykkiä sisään. Luukun ovi aukeaa hyvin. Ja mitä parasta pyykit ovat puhtaita ja melkein kuivia verrattuna edelliseen. Tämä jätti, loppuaikoinaan, pyykit ihan litimäräksi ja ei sitten oikein pessyt puhtaaksikaan.

Olimme koko perhe Puttaalla muutama päivä. Sukuseuran hallitus kokoontui, jaettiin tehtävät. Ennen olenkin tehnyt kolmen ihmisen tehtävät, ja nyt olen edelleen sihteeri, mutta taloudenhoitajan, jäsenrekisterin ylläpito sekä tiedotus hoituu nyt muilla. Olisin antanut tuon sihteerinkin tehtävät pois, ja keskittynyt pelkästään tähän sukututkimukseen. Mutta joku piti näistä valita. Ehkäpä tämä on helpoin homma??? Tuolta reissulta tullessamme oli ilmestynyt pihaan 5 mottia koivuhalkoja. Ja tietysti ne piti saada liiteriin. Leevin kanssa ahkeroitiin lauantai iltana ja onneksi ahkeroitiin, sunnuntaina tuli vettä.

Tiistaina 14.7. aurinko paistoi ja minä keksin tyhjentää autotallin tavaroista pihalle. Hiki virtasi, kun kannoin tavaroita ulos. En edes tiennyt tarkalleen mitä siellä oikein on ja jos hakee lapiota tms ei oikein löydä. Illalla kahdeksan aikaan olin jo aikas zippi. Tuntui, etten pysty/jaksa kävelläkään. Mutta olen todella onnellinen, että tein tuon urakan. Nyt sieltä löytyy tavarat ja tiedän mitä siellä on.

Tänään siivottiin Viivin leikkimökki. Pesin ikkunat ja järjestelimme tavarat sisälle. Mummo lupasi ensi viikolla ommella kesäverhot.
Tänään tein Viiville tikkataulun telineen. Siihen voi heitellä sekä aikuiset että lapset. Tikkataulun voi laittaa kahteen eri korkeuteen. Laitan tähän vielä kuvan nikkarointitaidoistani.....
Tulin tähän koneelle vain maksamaan laskuja, mutta niinhän tässä sitten kävi, että menin tuonne sukututkimus puolellekin ja taas kello on paljon. Huomenna pitäisi (huom. paino sanalla pitäisi) lasten isän tulla hakemaan lapsiaan luokseen. Hakee tosi verkkaisesti. Viimeksi vuosi sitten pääsiäisenä.