Olin yksin kotona, kun lapset olivat isällään torstaista maanantaihin. Nautin hiljaisuudesta, ensimmäiseen kahteen päivään ei edes radio ollut päällä. Eräänä päivänä olin takakuistilla ja makasin selälläni, katsellen pilviä. Otin hieman rennosti tuon ajan, en edes tehnyt itselleni ruokaa, söin silloin kun oli nälkä mitä kaapista löytyi.
Mutta olihan tuo kiva kun lapset tulivat kotiin. Viivillä oli kova ikävä. Se maanantai ilta meni kaulaten.

Vanhin lapseni on sitten 18 vuotias nuori neito, syntymäpäivät oli 22.7. Ei uskoisi, että pienen "Kukka Looran" syntymästä on jo noin kauan, ei se ainakaan tunnu siltä. Heini syntyi klo 4.05 Tampereella ja oli täyden kympin lapsi. Vuosien saatossa on ollut tempperamenttia ollut liiankin kanssa. Ja nyt on kohta lentämässä äidin pesästä pois. Lukion viimeinen vuosi on alkamassa. Ja jos hyvin käy vietämme ylioppilasjuhlia ensi keväänä. Mutta sen näkee sitten. Peukkuja pidetään.

Kävin pikkusisko Ingan ja äidin kanssa Päntäneellä. Minä taisin olla enemmän seuraneitinä mukana. He menivät isoon lankakauppaan, se tosissaan oli iso, lankoja oli muutama kerä. Ja lähtihän muutama kerä heidän mukaansa. Vaikka tuntui olevan ostokielto. No lähdimme ajelemaan Kintaudelta Petäjäveden ja Multian kautta Ähtäriin, siitä Tuurissa meillä oli pissatauko, bensaa otettiin Volvoon ja ostettiin hieman kylmää juomaa. Matka jatkoi Ingan ajaessa kohti Kauhajokea. Perillä olimme ja Tapion kauppa oli edessämme. Mitä ihastusta kun päästiin kaupan sisälle. Meille esiteltiin valopuikkoja, joita on ostettu mm. Harry Potter-miekoiksi. Oli myös virkkuukoukkuina. No takaisin lähdettiin, minä hyppäsin puikkoihin. Ostettiin lenkkimakkaraa, jota syötiin siltään. Tuurissa pysähdyttiin, mentiin vessaan ja sitten syötiin parsakeittoa. Kiersimme kaupassa, mutta ihmeen vähän tarttui koriin tavaraa. Jatkoin ajamista. Inga virkkasi Viivin nukelle takkia. Kotona olimme noin puoli viisi. Kuvassa olemme jo kotona. Mutta pitihän retkestä ottaa kuva muistoksi.

Laitan tähän vielä muutaman kuvan meidän pihasta ja kukista. Kukkivat nyt niin hienosti. Tosin rikkaruohotkin kukoistavat..... Nyt on sunnuntai ja Viivi odottaa, että kaveri Silja tulee meille. Saas nähdä jääkö yöksi, ettei ala ikävöidä kotiaan. No onneksi kotiin on vain pari kilometriä, jos tulee ikävä niin nopeasti pääsee omaan sänkyyn.