Tein ensimmäisen sukupuuni 15 vuotiaana. Kyselin mummoltani tietoja. Ensimmäisessä sukupuussa, jonka olen tehnyt oli neljä sukupolvea. Tästä se pikkuhiljaa lähti eteenpäin. Alussa tein kyselyjä kirkkoherranvirastoista tilaamalla virkatodistuksia. Muuttaessani Jyväskylään vuonna 1989 kävin maakunta-arkistossa tutkimassa lisää. Alussa tein muistiinpanot käsin. Sitten saadessani ensimmäisen tietokoneen, siirsin tiedot word-dokumenttiin. Mutta tämä alkoi olla hankalaa jossain vaiheessa. Kokeilin eri sukuohjelmien demo-versioita. Mikään niistä ei oikein tuntunut olevan minun logiikalle sopivia. Kunnes löysin Sukujutut-ohjelman. Se maksoi 100 markkaa. Mutta on ollut sen arvoinen.
Minulla on ollut tässä vuosien varrella pitkiäkin aikoja, etten ole tutkinut ollenkaan. Sitten taasen innostus on tullut ja jonkun aikaa olen taas tutkinut. Nykyisin tämä on melkeinpä joka päiväistä. Voisi sanoa, että nykyisin työ haittaa harrastusta. Tässä ajalla ei ole mitään merkitystä. Viivin syntymän jälkeen, laitoin vauvan nukkumaan ja monet kesäyöt vietin koneella, havahtuen aamu kuudelta tai seitsemältä. Valvoin seuraavan päivän ja vasta illalla menin nukkumaan. Nykyisin ei oikein tahdo jaksaa tehdä noin. Nyt minulla on jo läppäri ja istun sängyllä tai sohvalla, läppäri sylissä, monet kerrat olen nukahtanut pitäen läppäristä kiinni.
Tämä on erittäin mielenkiintoista puuhaa. Ja se riemu, kun löytää jotain uutta tai jos löytää jonkin puuttuvan palan. Sitä ei voi kuvailla. Sitä innostuu enemmän. Kun muistelen alkutaivalta en saisi nyt tutkittua mitään sillä tekniikalla. Tänä päivänä on netti tosi hyvä apuväline. Rippikirjoja ym kirjoja on osittain digikuvattu. Mikä helpottaa tätä työikäisen arkea. Maakunta-arkistoon kun ei pääse viikolla käymään ja nykyisin lauantaisin maakunta-arkistot ovat suljetut.
Alussa keräilin vain nimet ja syntymäajat, kuolinajat, -paikat, puolison vastaavat tiedot sekä lasten tiedot. Nyt haluaisin jo lihaa luitten ympärille eli tarinoita heidän elämästään, mitä he ovat tehneet työkseen, missä asuneet, valokuvia.
Haaveenani on joskus saada omat sukujuureni kirjaksi. Sitä en tiedä milloin tämä tapahtuu, mutta ehkäpä joskus. Olen ollut perustamassa yhtä sukuseuraa eli Keski-Suomen Tiaisten sukuseuraa. Sen ensimmäinen sukutapaaminen oli 30.6.2007 Pihtiputaan Alvajärven maamiesseurantalolla. Toinen tapaaminen oli siis tänä kesänä Pihtiputaan Wanhassa Pappilassa.
Sukutiedostoni on paisunut kuin pullataikina. Olen näinä vajaa 30 vuoden aikana huomannut, että kaikki mikä liippaa Pihtipudasta on kerättävä ylös, jossain vaiheessa sitä tietoa vaan tarvitsee. Pihtiputaan sukujen tutkimisessa on pieni hidaste. Kirkonkirjat puuttuvat 1800-1869 väliltä. Ennen 1800 vuotta tietoja löytyy Viitasaaren puolelta. Pappila paloi 1.7.1881 ja siinä tuhoutuivat kommuniokirjat 1801-1869 ja historiakirjat 1800-1880. Tässä tulee sitten eteen maakunta-arkiston perukirjat, henkikirjat ja lainhuudatuspöytäkirjat.
Muutamia vuosia sitten liityin Keski-Suomen suvut-keskustelupalstalle ja jos on ongelma, esimerkiksi ei vain pysty/osaa/saa selvää digiarkiston kuvattujen sivujen tekstistä, tai ei vain ole itse löytänyt jotain henkilöä, tai jos itseä arvelluttaa yhdistää henkilö johonkin perheeseen, niin kysymys tuonne palstalle ja aika nopeasti tulee vastaus. Kiitos kaikille vastaajille.
Toinen mistä saa hyvin vastausta on Sukuhakuri eli Sukujutut-ohjelman kotisivuilla on kyselypalsta. Sinne laitoin pari päivää sitten kysymyksen ja vastaukseksi sain linkit Viitasaaren ja Rautalammen digiarkiston sivuille. Ja varmistui tämänkin Katariinan vanhemmat. Hänellä oli Rautalammella syntymäaika 17.7.1837 ja muuttaessaan perheensä kanssa Viitasaarelle, niin syntymäaika onkin 7.7.1837. Virheitä on, jopa alkuperäisissä kirjoissa.
Kerron jatkossa mitä eri sukuja tutkin ja missä paikkakunnilla he ovat asuneet.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti