Pitkästä aikaa

Ei tahdo oikein tuo aika riittää kaikkeen. On mennyt aikaa tämän päivittämiseen.....
Kävin äsken iltakävelyllä. Lunta satelee, ihana ilma ulkona. Kävin katsomassa Manu-koiraa. On se sitten suloisen söpö, aivan ihana koiruus. Ja aivan mahoton.... Kyllä siinä mummolla ja papalla kärsivällisyyttä kysytään ja jos entiset "temput" paikkansa pitää, tästäkin lemmikistä tulee ihan hassu.... Mummolla on joku tatsi noihin elukoihin. Tekevät ihmetemppuja....
Olisin laittanut tähän ensilumikuvia, mutta en löydä usb-piuhaa, jotta olisin saanut kuvat purettua. Ostin uuden kameran, jossa on pikseleitä ja zoomia enemmän kuin entisessä.

Eipä tässä ihmeitä ole tuosta elokuusta tapahtunut. Viikot menevät hujauksessa ohi, töitä tehdään ja vapaa-ajalla yritetään saada tehtyä sukututkimusta. Hieronnassa olen käynyt ja en tiennytkään, että voidaan hieroa noin kovaa. Mutta se on auttanut. Vielä käyn yhden kerran ensi viikolla, mutta en tiedä auttaako tuo, kun tilanne töissä ei ole parantunut. Tänään oli tosi kylmä, veti jaloissa ja vetoa tuli myös ylhäältä. Joten ei tehnyt hyvää mun hartioille. Ei kai se tule koskaan kuntoon. Harmi juttu.

Parit synttärit olen tässä "järjestänyt"lokakuussa. Alkukuusta oli 6-vuotis prinssessasynttärit. Kakussa oli oikein Barbie-nukke keskellä kakkua ja sitten vaaleanpunaisia strösseleitä. Sitten loppukuusta oli 15-vuotis synttärit, tässä kakku oli sählymaila ja pallo-muodossa, pizzaakin oli tarjolla.

Nyt loppuvuosi on tiukka puristus, jotta saan tradenomin tutkinnon päätökseen. Olen nyt kahdella eri opinnoilla. Täytyy katsoa, että riittää.... siis pisteet, että saan todistuksen käteeni joulun tienoilla. Viimeinkin... Sitten taitaa opiskelut vähäksi aikaa riittää.

Lauantaina on Yö-Loisto-kiertue Paviljongissa. Liput on sinne. Pitäisi vielä etsiä yksi valokuva-albumi, missä on Yö-yhtyeen kuvia 80-luvulta. Olisi hyvä nyt saada takakanteen nimmarit... Etukannessa on 80-luvun nimmarit.
Kävin syyskuussa Nightwishissä Hartwallissa. Lämppärinä oli Apocalyptica. Ja nyt oli paikkakin sellainen, että esiintyjät olivat isommat kuin vuonna 2005, jolloin he olivat muurahaisen kokoiset. Kameraa ei saanut ottaa keikalle mukaan. Mutta jäihän siitä muistot. Ja keikka oli tosi hyvä.
Ensi kesänä on U2-keikalle liput. Tosin kentälle, mutta kunhan sinne pääsi. Tässä iässä olisi kyllä hyvä jo istua noilla keikoilla....Onhan se hyvä, että näkee tämänkin yhden kerran.

Taas sairaslomalla

Menin viime viikon perjantaina töihin. Oli hieman sähäkkä päivä. Asiakkaita riitti, ja muutakin tekemistä, mm. vastailin sähköposteihin ja soittopyyntöihin sekä valmistelin lainahankkeita.
Lauantaina oli tarkoituksena ajella Puttaalle, viinimarjapuskaan, mutta eipä tullut lähdöstä mitään. Päässä "heitti", huimasi sen verran, etten viitsinyt lähteä reilua puolitoistatuntista matkaa ajamaan. Koko päivän makailin sohvalla ja nukuin melkein koko päivän. Kyllä mua väsyttikin. Mikähän tuon lienee aiheuttanut? Sunnuntaina en tiennyt mitään mistään huimaukseen viittaavaakaan. Tyhjensin kirjahyllyt. Pitäisi vähentää kirjamäärää, jotta saisin lisää mahdutettua. Nyt laskelimieni mukaan kirjamäärä on 1055 kirjaa. Huima määrä! Järjes- telin niitä ja mietin samalla mitkä haluan todella säilyttää. No, nyt on osa menossa myyntiin. Ajattelin kuitenkin lukaista ne ensin, kun en ole vielä ehtinyt lukea.

Maanantaina menin töihin, olo oli normaalin heittävää. Työtä riitti, yhtä samanlainen päivä kuin muutkin, tuntuu ettei ehdi mitään tekemään. Kun saa asiakkaan pois, toinen jo on tulossa. Joten ajatukset ovat hieman sekavat kun vielä heittääkin. Mitenkähän voisin kuvailla, jotta sen toinen voisi ymmärtää... hieman kuin olisi pienessä sievässä, laitamyötäisessä... Tee siinä sitten töitä ja hanki täppää.... Tiistai meni samassa huumassa. Tiistaina soittelin sitä aikaa, jotta saisin kuulla kokeitten tulokset. Mutta tälle lääkärille ei niin vain saa aikoja. Maanantai aamuna hän ei ollut vielä laittanut aikoja loppuviikolle, tuli maanantaina vasta puoli viisi töihin. Tiistaina kaikki ajat oli jo mennyt. Sain ajan tulevalle maanantaille. Kun hieman keskusteltiin, niin luurin toisessa päässä kuului, oletkohan edes työkykyinen? No sitten hän antoi minulle keskiviikoksi ajan toiselle lääkärille.

Menin keskiviikkona Kirstille ja kokeissa ei mitään. Hän meinasi, että kaikki johtuu mun hartia/niskaseudusta (kuten itsekin epäilin ja tämä toinen lääkäri Arto jo ennusti mulle asentohuimausta). Hän antoi minulle viikon sairasloman ja lähetteen hierojalle. Kehotti vaihtamaan työpistettä. Takaisin töihin, oli jäljellä päivää vielä reilu pari tuntia, ja pari asiakastakin odotti. Kerroin pomolle, mitä lääkäri oli sanonut, ja jotenkin minusta tuntui, että nyt vasta pomo otti tämän vakavasti. Vaikka olen tuosta vedosta puhunut jo puolitoista vuotta. Vasta nyt alkaa tapahtumaan asialle. Meille tuli ovet, lämpopuhaltimet toiseen oveen, joka menee kassoille. Ja meidän koppirivistön seinän yläosa peitettiin pleksillä. Mutta kun se puhaltaa sitä kylmää siitä lämpöputkesta. Minun työpisteeni siis on Citymarketissa. Aulamarkettien kohtalona on kärsiä vedosta. Meillä ei ole kattoa, tai siis on mutta se on helkkarin ylhäällä. Lämpöhän menee ylös. Nytkin koko alkuviikon pidin puhallinta päällä, siis pöydän alla, puhaltaa lämpöä jalkoihin. Kädet olivat kylmät ja tottakai se siten veti hartioihin.
Minusta on tullut kylmänarka. Ei tartte ihmeemmin vetää, kun etsin jo villasukkia, villatakkia ym päälle.

No, hartiat saavat maanantaina jotain. Menen hieroja/fyssari miehelle. En ole aiemmin hänen käsissään ollut. Katsotaan onko tuosta jotain apua. Kävin 9 kertaa fysikaalisessä ennen kesälomaa, mutta siitä ei ollut tuon taivaallista apua. Maksan siitä nyt siis ihan turhasta.
Kävin torstainan äidin kanssa sienimetsässä, kanttarelleja, haperoita ja kolme tattia löytyi sekä litra mustikoita. Voi että, ne olivat isoja. Kuva tuosta torstain saaliista.

No eihän siinä muu auttanut kuin perjantaina tehdä eväät ja lähteä mustikkametsään. Minä, joka en pidä mustikoitten keräämisestä, tykkäsin kerätä, kun ne oli niin isoja. Poimin käsin noin neljä litraa. Marjat pakkaseen ja sienet kuivuriin. Tatit heitin pannulle ja söin ne lauantaina. Tänään tein Rachel Allenin nektariinimustikkakakun. Itse kyllä pidän sitä enemmän piirakkana. Helppo ohje. Kirjoitin sen ohjelmasta ylös. Aineita piti hankkia, kun siihen tulee mantelijauhetta ja -uutetta sekä vaniljauutetta. Kyllä tuli hyvänmakuinen piirakka. En tiedä onko mun leivinjauhe vanhaa, mutta se ei nyt kohota noita mun leivonnaisia. Täytyy ostaa uutta.

Tänään on ollut kiva ilma ulkona, mutta jostain syystä sinne en ehtinyt. Kävin kaupassa, siivosin, ja katsoin Jacksonin ohjelman jälkimmäisen osan. Jotenkin taas eksyin vanhojen paikallislehtien kimppuun, nyt oli vuoden 1988 lehdet käsittelyssä. Kunhan olen saanut 1960-2006 lehdet käytyä läpi, alkaa lehtileikkeitten järjestely. Teen oman vihkosen näille. Kuolinilmoituksia olen käynyt läpi, etsien omasta tiedostostani osumia. Joitakin löytyy, mutta joissakin on epäily, mutta suurin osa menee arkistoon odottamaan aikaa parempaa. Olen miettinyt näillekin sopivimpaa säilytysmuotoa. En ole vielä sitä keksinyt. Eli tämäkin liittyy siihen sukututkimukseen.

Nyt on mietinnässä lähdenkö 24.10 Helsinkiin kirjamessuille vai Jyväskylän Jäähalliin katsomaan yli kaksituntista Michael Jackson-spektaakkelia. Liput saisin jo ostaa, tulevat normaaliin myyntiin 31.8. No, mietin huomiseen, ja sitten luultavasti ostan nuo liput. Lomalla taidan olla tuon edellisen viikon. No täytyy nyt katsoa, miten saisin oltua molemmissa.
Konserteista kuukauden päästä on Nightwish. Ja marraskuussa Yön Loistokiertue. Tuohan kävisi tuohon väliin sopivasti.

Täytyy mennä nyt nukkumaan tuo kello ei ole minun ystäväni, kun se menee liian nopeasti eteenpäin. Good night.

Sateinen sunnuntai kääntyi aurinkoiseksi sunnuntaiksi

Varkain tuo aurinko tuli näkyviin. Olen ollut työn touhussa, kirjat pois hyllyistä ja inventoin. Olen aikonut hävittää muutaman kirjan. Mulla on nyt 1054 kirjaa kotona. Kymmenkunta kirjaa löytyy vielä varastosta. Joten onhan noita. Huoneen lattialla on kirjakasoja, jotka pitäisi katsoa läpi ja päättää mistä kirjoista voisin luopua.
Aamusta satoi vettä, niin satoi kyllä iltapäivälläkin. Nyt kello on kymmentä vailla 6, ja aurinko paistaa. Missähän välissä tämä on tapahtunut.
Äsken orava peitti nurmikkoon jotain, oisko ollut käpy, kaivoi ja peitti sen ja sitten hullun lailla nuuski ympäriinsä. Olikohan oravalla jotain hukassa.

Eilen oli hieman hankala päivä. Piti lähteä Puttaalle keräämään mustat viinimarjat, mutta ei tullut lähdöstä mitään. Huimasi ja päässä heitti. Olin koko päivän sohvalla, nukuin, väsytti ihan kamalasti. Menin vielä yhdeksältä illalla nukkumaan. Tänään on ollut ihan toinen päivä. Ihme juttu. Mikä tuolla päässä heittää? Vai johtuneeko jostain muusta?
Nyt lähden valmistautumaan elokuvan katseluun. Kuudelta alkaa Jättiläinen. James Dean ja Elisabeth Taylor elokuva. Jos vielä löytyisi jostain pari palaa suklaata niin olisipa kiva katsella kuvaa.

Laitan tähän vielä pari kuvaa, joista näkee sen miten elokuussakin voi sataa rakeita. Vettä tuli melkein vaakatasossa ja kovaa. Sitten tuli rakeita, tuuli kovasti. Rakeitten koon näkee paremmin tuossa Viivin herneruukussa.

Sairaslomalla

Jäin sairaslomalle tänään, olen vielä torstain. Lekuri sanoi, että huilaa ja tee päivittäin harjoituksia.
Kaikki alkoi sunnuntai aamuna, olin mummon mökillä, aamu valkeni ja nousin ylös. Meinasi vain viedä oikealle. Olo oli koko sunnuntain huimaava. Aikaisemminkin minulla on ollut noita hetkellisiä huimaustunteita, mutta nyt lisänä tuli pahoinvointi. Kiva oli ajella kotiin ja vielä kivempi oli käydä kaupassa. Onneksi kärryt oli edessä, sai niistä pitää kiinni.
Eilen maanantaina olin töissä ja siellä oli tuo huimaava tunne päässä, myös päänsärkyä oli. Tänään aamulla kävin saunassa ja suihkussa ja siellä taas meinasi heittää nyt vasempaan suuntaan. Ja se pahoinvointi tunne oli kamalaa. Ja viimein se oksennus tuli. No lepäilin sängyllä reilun tunnin. Sitten lähdin lääkäriin. Lääkäri passitti kokeisiin ja totesi, että taitaa olla asentohuimausta. Antoi erään harjoitteen, jota tekemällä asentohuimaus poistuisi. Eihän niitä kokeita voinut tehdä, joten huomenna aamulla uudestaan.
Pahoinvointia ei ole parhaillaan, mutta outo tunne päässä on edelleen.
Toivottavasti tämä menee nopeasti ohi. En haluaisi näitä tuntemuksia enää uudestaan. Menee koko päivä pilalle. No pitänee harjoitella lääkärin neuvomaa harjoitetta. Eli minun pitää mennä sängyn päälle pitkälleni, kääntää pää joko vasemmalle tai oikealle ja sitten mahdollisimman nopeasti ylös. Ja tätä pitää nyt tehdä muutamia kertoja. Täytyy kokeilla mitä tapahtuu.
Jos olo huononee, tai tulee pahoinvointia uudestaan, niin lääkäriin uudelleen.

Viikonlopun saalis oli vajaa 8 litraa mustikoita ja litra vattuja. Harmitti, kun tuli tuo "heittotauti" niin en voinut enempää kerätä. Ja miten paljon mustikoita jäi vielä metsään. Täytyy kokeilla huomenna miten pystyy olemaan tuolla vattupuskassa. Saisi muutaman litran pakkaseen.

Oltiin siis mummon mökillä, aurinko paistoi ja oli tosi lämmintä. Laitan tähän muutaman kuvan. Ensimmäisessä Viivi halusi tiskata. Toisessa Viivi kastelee varpaitaan ja kolmannessa on iso kivi, josta näkee miten alhaalla vesi onkaan.




Huomenna alkaa koulut. Leevi siis lähtee ysille, Heini lukion kolmannelle ja Viivi eskariin. Oma koulu pitäisi saada päätökseen vuoden loppuun mennessä. Olisi se 13,5 opintopistettä jäljellä. On vaan tiukassa nuo pisteet. Sen jälkeen saisi paperit ulos ja olisin se tradenomi. Taidan sitten pitää hieman taukoa tuossa opiskelussa.

Tuleekohan tänään vettä? Säätiedotus hieman sitä lupaili, kuten ukkostakin. Saisi vettä tulla, että tulisi sieniä pintaan.

Lomat on vietetty

Tänään oli neljäs työpäivä ja olen jo ihan poikki. Onneksi töitä riittää ja asiakkaat ovat työn suola. He ovat ihania ja antavat päivään sisältöä. Kiitos uuden ajanvarausjärjestelmän päivät ovat niin täynnä hässäkkää, ettei oikein ehdi asiakkaitten välissä kunnolla miettiä mitään.
En pidä siitä, että joku muu päättää miten päiväni vietän. Olisin halunut itse sen päättää, jäisi aikaa hoitaa asiakkaan asiat rauhassa, kunnolla ja paremmin. Kaipa ne nytkin tulee hoidettua, mutta nyt ei vain kaikkea ehdi niin hyvin ja laadukkaasti. Kivaa tuossa ajanvarauksessa on nyt sen ajan varaaminen.
No, se tuosta työstä. Tiistai iltana kävin tien toisella puolella ja sain 1,5 litraa mustikoita. Viivi lähti mukaan, mutta oli ihan narina-päällä. Viivi oli niin väsynyt, vaatiihan se tottumista, kun sai kaksi kuukautta nukkua kymmeneen ja nyt pitää nousta ylös jo puoli kahdeksan. Päivät menee päiväkodissa ja ei ota päikkäreitä.
Eilen menin vattupuskaan ja sain isomman "partajogurtti"astian vattuja eli 1 kilo.
Tänään en jaksanut poimia mitään. Huomenna töitten jälkeen, toivottavasti voin lähteä hieman aikaisemmin, lähden ajamaan kohti Pihtipudasta. Mummo meni mökille ja laittoi viestiä, että mustikoita löytyisi. Joten ei muuta kuin tavarat kyytiin, sangot mukaan ja poimimaan mustikat pakkaseen.
Seuraavana viikonloppuna on uusi reissu Puttaalle, silloin vuorossa viinimarjojen poiminta. Pyysin Heiniä mukaan, ettei tarvitse yksin puskissa olla. Katsotaan nyt lähteekö.

Kivat kelit jatkuvat, aurinko paistaa, on lämmintä. Leevi oli onneksi ajanut tänään nurmikkoa. Aikoi vielä tänään ajaa lisää. Hyvä juttu, kun viitsii ajaa, en olisi jaksanut ajella.

Ensi viikolla alkaa koulut. Heinillä alkaa viimeinen vuosi lukiossa, kirjoitusvuosi. Leevillä alkaa viimeinen luokka peruskoulussa. Ja Viivi lähtee eskariin. Kyllä vuodet vierivät nopeasti eteenpäin, parastahan tässä on että lapset vanhenee ja äiti nuortuu.
Nyt lähden laittamaan Viiviä nukkumaan huomenna viikon viimeinen työ- ja hoitopäivä.

Reissuista

Tiistai aamuna lähdettiin kohti Valamon luostaria. Mummo ja Viivi kyydissä. Ajelimme Jyväskylä-Vaajakoski-Lievestuore-Hankasalmi-Varkaus-Taipaleen kanava-Heinävesi-Valamon luostari-Lintulan luostari. Ja takaisin samaa reittiä.
Taipaleen kanavan varrella söimme eväät. Katselimme miten kanava toimii. Millä vauhdilla vesi syöksyikään pois, että vene voi mennä toiseen järveen. Oli huima ero noitten järvien pinnalla.....

Jatkettiin matkaa kohti Heinävettä. Viivi väritteli takapenkillä värityskuviaan. Perille päästiin.
Käveltiin kuusikujaa pitkin kohti Valamon kirkkoa. Kyllä ortodoksit käyttävät kultaa reippaan laisesti.
Tässä kuvat tuosta kuusikujasta. Kuusten täytyy olla vanhoja. Alaoksat muodostivat "majan" juurelle. Olivat niin pitkät ja vankat oksat. Kirkosta kuva ulkoa. Sisällä oli ikonia seinät täynnä. Kultaa, väriä ja helmiä ikoneissa. Iso kultainen kruunu roikkui katosta.





Kiertelimme luostarin pihalla, käytiin kahvilla ja Viivi istui Ursuksen selkään. Ympäri pihaa oli naisia maalaamassa tai piirtämässä luostarin pihapiiriä, rakennuksia. Siellä oli, kuulin, kolme eri kurssia parhaillaan.
Pitihän Valamon luostarin viiniä ostaa mukaan. Ostin Valamon Sinisen, joka on tehty viherviinimarjoista ja valkoisista viinimarjoista sekä Valamon Jälkiruokaviinin, joka on tehty valkoisista viinimarjoista ja lakoista. Toki myös Valamon omaa teetä ostin mukaan.
Käytiin matkalla Lintulan luostariin hautausmaalla. Tuossa kuvassa on näkymä sieltä. Pentti Saarikosken haudalla oli liuta kuulakärkikyniä pystyssä, useassa kynässä oli paperipalanen, liekö runo Pentille?. Myös muutamalla haudalla oli hirsinen talo, johon omaiset tuonevat ruokaa, yhdessä oli pähkinöitä.Sitten menimme Lintulan luostariin. Se oli minulle hieman pettymys. Kirkkoon ei päässyt. Eikä siellä ollut niin paljon rakennuksia kuin Valamossa.
Sieltä lähdettyämme poikkesimme Ronttopuistossa. Tämä oli aikas hauska paikka. Siinä oli kahvila, lauluiltaa, ja metallipaloja oli hitsattu yhteen ja niistä oli tehty mm. Roope Ankka, Sepe Susi, merenneito, korkealla puussa roikkui apina. Kuvassa Viivin ihannoima lentävä valkoinen hevonen.
Kotona olimme noin kahdeksan maissa illalla. Yllätyksekseni vanhin tyttäreni Heini oli muuttokuormaa tekemässä. Muutto tulikin sitten nopeasti. Heini on tästä puhunut jo vuoden, mutta luulin jo, että olisi sittenkin kotona lukion loppuun, mutta ei sitten olekaan. No muuttaa Keuruulle koulukaverinsa kanssa. Eihän siinä mitään. Joskushan sitä on kotoa lähdettävä. Kyllä siinä äidin sydän on hieman sykkyrällä, miten koulun käy?

Heini tuli jo keskiviikkona kotiin yöksi. Ei sitä sitten pysytä uudessa kotona.... Saahan lapsi kotiin tulla... Torstaina vietiin Heini Keuruulle ja samalla katsattettiin uusi koti. Kiva kämppä. Molemmilla on oma huone, keittiö, olohuone, vaatehuone, kylppäri ja parveke. Lähellä keskustaa, taitaa olla ihan keskustaa... Mutta silti tuntui olevan rauhallinen paikka. Linja-autoasemakin on lähellä. Äiti kävi kaupassa ostamassa lapselleen ruokaa, ettei tarvitse nälissään olla. Siitä sitten ajettiin Viivin kanssa Keuruulle, Mäntän kautta, Sarin luo. Sari odotteli Citymarketin edessä. Ostettiin hieman purtavaa mukaan. Tarkoituksena mennä Päijänteen risteilylle. Sinnehän me sitten mentiin. Tuulikki II-laiva vei kolmen tunnin risteilylle. Kannattaa mennä. Osui hyvä ilma, aurinko paistoi, ehkä hieman liikaakin...
Hyvää reissussa oli paitsi hyvä seura, niin se, että kapteeni kertoi missä mennään, minkä nimisiä saaria ympärillä on, ja paikkojen historiaa, oli mukana jopa myyntipuheitakin. En muista enää mikä oli leirintäkeskuksen nimi, mutta se on myynnissä hinta jotain 700.000e, hän kertoi senkin. Väliajalla soi musiikki, mm. haitarimusiikkia. Aurinko paistoi ja lämmitti. Kävimme kääntymässä Pajulahdessa, sieltä Kaijansalon salmen kautta takaisin Seppolan satamaan. Mutta niinhän siinä kävi, että tyhmyydestä taasen sakotettiin. Hartiat ja yläselkä paloi, kun eihän sitä tajunnut ottaa aurinkorasvaa mukaan. Onneksi nyt juomaa oli. Viivi oli sen verran poissa aurinkokannelta, ettei hän saanut poltettua ihoaan eikä tullut auringonpistosta, kun ei ollut edes lakkia mukana. Nyt on sitten rasvattu ihoa aivan älyttömästi. Leevi ei oikein pidä, kun joutuu rasvaa levittämään....

Perjantai ja heinäkuun viimeinen päivä. Jyväskylän suurajot menossa. Helikopterit ovat lennelleet taivaalla. Aurinko on paistanut koko päivän. En ole, jostain tietystä syystä, lue punainen niska, ollut paljoa ulkona. Siivosin huushollin. Siirryin Heinin huoneeseen, vein sänkyni sinne ja omasta huoneesta tein työhuoneen. Toisaalta kiva kun on läppärille nyt oma paikka. Reppana on joutunut olemaan jopa lattialla. Ja tulostin sai paikan....Marjaan pitäisi mennä, mutta katsotaan huomenna. Tänään ei oikein jaksa. Mutta on nyt mukavaa, kun on siivottu ja puhtaat matotkin on lattialla.

Maanantaina on eka työpäivä kuukauteen. Ei huvittaisi lähteä töihin. Mutta ei kai se auta, lähdettävä on. Täytyy sanoa, että tämä taisi olla eka loma, kun olen oikeasti ottanut rennosti. Ei mitään paineita mitä pitää tehdä. Tein sitä mitä huvitti. Ja jos ei huvittanut, en tehnyt mitään. Viivi lähtee päiväkotiin ja 12.8. alkaa eskari. Leevillä alkaa peruskoulun viimeinen luokka. Ja Heinillä alkaa lukion viimeinen vuosi. Heini aikoo kirjoittaa historian nyt syksyllä. Pidän peukkuja pystyssä, että menee hyvin.

Olin yksin kotona, kun lapset olivat isällään torstaista maanantaihin. Nautin hiljaisuudesta, ensimmäiseen kahteen päivään ei edes radio ollut päällä. Eräänä päivänä olin takakuistilla ja makasin selälläni, katsellen pilviä. Otin hieman rennosti tuon ajan, en edes tehnyt itselleni ruokaa, söin silloin kun oli nälkä mitä kaapista löytyi.
Mutta olihan tuo kiva kun lapset tulivat kotiin. Viivillä oli kova ikävä. Se maanantai ilta meni kaulaten.

Vanhin lapseni on sitten 18 vuotias nuori neito, syntymäpäivät oli 22.7. Ei uskoisi, että pienen "Kukka Looran" syntymästä on jo noin kauan, ei se ainakaan tunnu siltä. Heini syntyi klo 4.05 Tampereella ja oli täyden kympin lapsi. Vuosien saatossa on ollut tempperamenttia ollut liiankin kanssa. Ja nyt on kohta lentämässä äidin pesästä pois. Lukion viimeinen vuosi on alkamassa. Ja jos hyvin käy vietämme ylioppilasjuhlia ensi keväänä. Mutta sen näkee sitten. Peukkuja pidetään.

Kävin pikkusisko Ingan ja äidin kanssa Päntäneellä. Minä taisin olla enemmän seuraneitinä mukana. He menivät isoon lankakauppaan, se tosissaan oli iso, lankoja oli muutama kerä. Ja lähtihän muutama kerä heidän mukaansa. Vaikka tuntui olevan ostokielto. No lähdimme ajelemaan Kintaudelta Petäjäveden ja Multian kautta Ähtäriin, siitä Tuurissa meillä oli pissatauko, bensaa otettiin Volvoon ja ostettiin hieman kylmää juomaa. Matka jatkoi Ingan ajaessa kohti Kauhajokea. Perillä olimme ja Tapion kauppa oli edessämme. Mitä ihastusta kun päästiin kaupan sisälle. Meille esiteltiin valopuikkoja, joita on ostettu mm. Harry Potter-miekoiksi. Oli myös virkkuukoukkuina. No takaisin lähdettiin, minä hyppäsin puikkoihin. Ostettiin lenkkimakkaraa, jota syötiin siltään. Tuurissa pysähdyttiin, mentiin vessaan ja sitten syötiin parsakeittoa. Kiersimme kaupassa, mutta ihmeen vähän tarttui koriin tavaraa. Jatkoin ajamista. Inga virkkasi Viivin nukelle takkia. Kotona olimme noin puoli viisi. Kuvassa olemme jo kotona. Mutta pitihän retkestä ottaa kuva muistoksi.

Laitan tähän vielä muutaman kuvan meidän pihasta ja kukista. Kukkivat nyt niin hienosti. Tosin rikkaruohotkin kukoistavat..... Nyt on sunnuntai ja Viivi odottaa, että kaveri Silja tulee meille. Saas nähdä jääkö yöksi, ettei ala ikävöidä kotiaan. No onneksi kotiin on vain pari kilometriä, jos tulee ikävä niin nopeasti pääsee omaan sänkyyn.

Kerronpa sukututkimuksestani hieman

Tein ensimmäisen sukupuuni 15 vuotiaana. Kyselin mummoltani tietoja. Ensimmäisessä sukupuussa, jonka olen tehnyt oli neljä sukupolvea. Tästä se pikkuhiljaa lähti eteenpäin. Alussa tein kyselyjä kirkkoherranvirastoista tilaamalla virkatodistuksia. Muuttaessani Jyväskylään vuonna 1989 kävin maakunta-arkistossa tutkimassa lisää. Alussa tein muistiinpanot käsin. Sitten saadessani ensimmäisen tietokoneen, siirsin tiedot word-dokumenttiin. Mutta tämä alkoi olla hankalaa jossain vaiheessa. Kokeilin eri sukuohjelmien demo-versioita. Mikään niistä ei oikein tuntunut olevan minun logiikalle sopivia. Kunnes löysin Sukujutut-ohjelman. Se maksoi 100 markkaa. Mutta on ollut sen arvoinen.
Minulla on ollut tässä vuosien varrella pitkiäkin aikoja, etten ole tutkinut ollenkaan. Sitten taasen innostus on tullut ja jonkun aikaa olen taas tutkinut. Nykyisin tämä on melkeinpä joka päiväistä. Voisi sanoa, että nykyisin työ haittaa harrastusta. Tässä ajalla ei ole mitään merkitystä. Viivin syntymän jälkeen, laitoin vauvan nukkumaan ja monet kesäyöt vietin koneella, havahtuen aamu kuudelta tai seitsemältä. Valvoin seuraavan päivän ja vasta illalla menin nukkumaan. Nykyisin ei oikein tahdo jaksaa tehdä noin. Nyt minulla on jo läppäri ja istun sängyllä tai sohvalla, läppäri sylissä, monet kerrat olen nukahtanut pitäen läppäristä kiinni.

Tämä on erittäin mielenkiintoista puuhaa. Ja se riemu, kun löytää jotain uutta tai jos löytää jonkin puuttuvan palan. Sitä ei voi kuvailla. Sitä innostuu enemmän. Kun muistelen alkutaivalta en saisi nyt tutkittua mitään sillä tekniikalla. Tänä päivänä on netti tosi hyvä apuväline. Rippikirjoja ym kirjoja on osittain digikuvattu. Mikä helpottaa tätä työikäisen arkea. Maakunta-arkistoon kun ei pääse viikolla käymään ja nykyisin lauantaisin maakunta-arkistot ovat suljetut.
Alussa keräilin vain nimet ja syntymäajat, kuolinajat, -paikat, puolison vastaavat tiedot sekä lasten tiedot. Nyt haluaisin jo lihaa luitten ympärille eli tarinoita heidän elämästään, mitä he ovat tehneet työkseen, missä asuneet, valokuvia.

Haaveenani on joskus saada omat sukujuureni kirjaksi. Sitä en tiedä milloin tämä tapahtuu, mutta ehkäpä joskus. Olen ollut perustamassa yhtä sukuseuraa eli Keski-Suomen Tiaisten sukuseuraa. Sen ensimmäinen sukutapaaminen oli 30.6.2007 Pihtiputaan Alvajärven maamiesseurantalolla. Toinen tapaaminen oli siis tänä kesänä Pihtiputaan Wanhassa Pappilassa.

Sukutiedostoni on paisunut kuin pullataikina. Olen näinä vajaa 30 vuoden aikana huomannut, että kaikki mikä liippaa Pihtipudasta on kerättävä ylös, jossain vaiheessa sitä tietoa vaan tarvitsee. Pihtiputaan sukujen tutkimisessa on pieni hidaste. Kirkonkirjat puuttuvat 1800-1869 väliltä. Ennen 1800 vuotta tietoja löytyy Viitasaaren puolelta. Pappila paloi 1.7.1881 ja siinä tuhoutuivat kommuniokirjat 1801-1869 ja historiakirjat 1800-1880. Tässä tulee sitten eteen maakunta-arkiston perukirjat, henkikirjat ja lainhuudatuspöytäkirjat.

Muutamia vuosia sitten liityin Keski-Suomen suvut-keskustelupalstalle ja jos on ongelma, esimerkiksi ei vain pysty/osaa/saa selvää digiarkiston kuvattujen sivujen tekstistä, tai ei vain ole itse löytänyt jotain henkilöä, tai jos itseä arvelluttaa yhdistää henkilö johonkin perheeseen, niin kysymys tuonne palstalle ja aika nopeasti tulee vastaus. Kiitos kaikille vastaajille.
Toinen mistä saa hyvin vastausta on Sukuhakuri eli Sukujutut-ohjelman kotisivuilla on kyselypalsta. Sinne laitoin pari päivää sitten kysymyksen ja vastaukseksi sain linkit Viitasaaren ja Rautalammen digiarkiston sivuille. Ja varmistui tämänkin Katariinan vanhemmat. Hänellä oli Rautalammella syntymäaika 17.7.1837 ja muuttaessaan perheensä kanssa Viitasaarelle, niin syntymäaika onkin 7.7.1837. Virheitä on, jopa alkuperäisissä kirjoissa.

Kerron jatkossa mitä eri sukuja tutkin ja missä paikkakunnilla he ovat asuneet.

Kesälomalla

Aikaa on vierähtänyt viime tekstin kirjoittamisesta. Töissä on ollut vipinää. Tuli uusi ajanvarausjärjestelmä käyttöön ja hupsista vain... kello kädessä piti painaa töitä, jopa ruokatunnillakin piti vilkuilla koko ajan kelloa.

No, tässä lyhyesti parin kuukauden tapahtumat. Keskimmäiseni sai "akkaluvan" eli pääsi ripille 14.6. Oli hän komea nuori miehen alku. Äiti ylpeänä katseli poikaansa. Tuossa ylhäällä on äidin lapsukaiset. Vanhin täyttää ensi viikolla 18 vuotta ja nuorin lähtee eskariin. Joten nopeasti tuo aika menee eteenpäin.
Heini hoiti Viiviä viisi viikkoa. Viivillä oli kova ikävä kaveriaan Siljaa. Taisi olla myös päin vastoin. Lupasin, ottaa Siljan yökylään, kunhan jään lomalle.

Juhannus olimme kotona. Kelit eivät oikein suosineet mökkeilyä. Olisikohan tämä ollut 11 vuoden aikana vasta kolmas juhannus kotona. Viivi halusi kokon, ja kokkohan meillä oli. Kuten kuvasta näkyy vettä satoi. Mummo ja pappakin oli kokolla. Heini oli Keurulla juhannuksen, Leevi vietti juhannuksen koneella.

27.6. oli Tiaisten sukutapaaminen Pihtiputaan Wanhassa Pappilassa. Tässä kuva Wanhan Pappilasta, jossa Pihtiputaan ensimmäinen kirkkoherra Aleksander Gummerus perheineen on asunut. Nykyisinhän Pihtipudas-seura omistaa pappilan.

Oli aurinkoinen lauantaipäivä. Meitä oli siellä vajaa 60. Aloitimme ilmoittautumisella, sitten ruokailimme ja sen jälkeen oli muutama tosi hyvä esitys. Sukukokouksessa valittiin uusi hallitus. Tämän jälkeen ajelimme sukumme asuinpaikoilla. Ajoimme kohti Niemenharjua. Siellä jonnekin Pasalan tienoille tuli kolme veljestä Salamajärven kylästä Tialan talosta ja asettuivat tuonne asumaan. Yksi veljes, Abraham meni Viitasaarelle. Myös kaksi sisarusta tuli Pihtiputaalle. Matka jatkui kohti Seläntausta. Kävimme Ahon pihassa. Tästä matka jatkui kohti Alvajärveä, jossa pysähdyimme Paanalan pihaan. Pääsimme katsomaan museosuojelun kohteena olevaa Uus-Paanalaa sisältä.

Viimein alkoi kauan ja pitkään ja hartaasti odotettu ja erittäin ansaittu kesäloma. Neljä ihanaa viikkoa lomalla. Eka viikko oli pääasiassa sateinen, mutta eipä tuo haitannut. Olen siivoillut muutaman kaapin. Loman alkajaiseksi ostin uuden pyykinpesukoneen. Siinä taisi kyllä mennä lomamatkarahat? Mutta pyykkiä pitää pestä, matkalle kyllä pääsee. Anyway pyykinpesukone on slovakiassa tehty Gorenje merkkinen. Ensin ajattelin, etten osta outoa merkkiä, mutta löysin netistä "lausuntoja", että tässä koneessa on hyvä hinta-laatusuhde. Itse pidän tuossa koneessa siitä, että on iso aukko, josta laittaa pyykkiä sisään. Luukun ovi aukeaa hyvin. Ja mitä parasta pyykit ovat puhtaita ja melkein kuivia verrattuna edelliseen. Tämä jätti, loppuaikoinaan, pyykit ihan litimäräksi ja ei sitten oikein pessyt puhtaaksikaan.

Olimme koko perhe Puttaalla muutama päivä. Sukuseuran hallitus kokoontui, jaettiin tehtävät. Ennen olenkin tehnyt kolmen ihmisen tehtävät, ja nyt olen edelleen sihteeri, mutta taloudenhoitajan, jäsenrekisterin ylläpito sekä tiedotus hoituu nyt muilla. Olisin antanut tuon sihteerinkin tehtävät pois, ja keskittynyt pelkästään tähän sukututkimukseen. Mutta joku piti näistä valita. Ehkäpä tämä on helpoin homma??? Tuolta reissulta tullessamme oli ilmestynyt pihaan 5 mottia koivuhalkoja. Ja tietysti ne piti saada liiteriin. Leevin kanssa ahkeroitiin lauantai iltana ja onneksi ahkeroitiin, sunnuntaina tuli vettä.

Tiistaina 14.7. aurinko paistoi ja minä keksin tyhjentää autotallin tavaroista pihalle. Hiki virtasi, kun kannoin tavaroita ulos. En edes tiennyt tarkalleen mitä siellä oikein on ja jos hakee lapiota tms ei oikein löydä. Illalla kahdeksan aikaan olin jo aikas zippi. Tuntui, etten pysty/jaksa kävelläkään. Mutta olen todella onnellinen, että tein tuon urakan. Nyt sieltä löytyy tavarat ja tiedän mitä siellä on.

Tänään siivottiin Viivin leikkimökki. Pesin ikkunat ja järjestelimme tavarat sisälle. Mummo lupasi ensi viikolla ommella kesäverhot.
Tänään tein Viiville tikkataulun telineen. Siihen voi heitellä sekä aikuiset että lapset. Tikkataulun voi laittaa kahteen eri korkeuteen. Laitan tähän vielä kuvan nikkarointitaidoistani.....
Tulin tähän koneelle vain maksamaan laskuja, mutta niinhän tässä sitten kävi, että menin tuonne sukututkimus puolellekin ja taas kello on paljon. Huomenna pitäisi (huom. paino sanalla pitäisi) lasten isän tulla hakemaan lapsiaan luokseen. Hakee tosi verkkaisesti. Viimeksi vuosi sitten pääsiäisenä.

Hyvää äitienpäivää!!!

Näin sateisena äitienpäivän aattona yritän saada sukuseuran nettisivuja valmiiksi. Leevi on koneella, jälleen. Oli hankalaa olla tänään poissa. Lähdimme aamulla yhdeksän jälkeen ajamaan kohti Pihtipudasta. Mukaan otin Viivin ja Leevin. Heini jäi siivoamaan.

Pappa joutui öljyn vaihtoon. Minä lähdin sukuseuran hallituksen kokoukseen. Kesällä on tulossa sukuseuran toinen sukutapaaminen ja yksityiskohdat olisi hiottava. Nyt siis katsoimme tarkemmin ohjelman sekä kuka tekee mitäkin. Kokous on siis 27.6. Wanhassa Pappilassa. Minun täytyy saada ennen sitä tehtyä sukutaulut, nettisivut, lehti-ilmoitukset. Paikan päällä otan vastaan ilmoittautumiset ja osallistumismaksut. Jäsenhankintaa täytynee myös juhlan aikana tehdä.
Meillä on muutamat esitelmät, varsinainen sukukokous, jossa valitaan uusi puheenjohtaja. Tätä jobia ei oikein kukaan tahdo ottaa vastaan. No toivottavasti uusi löytyy ennen kokousta.
Lopuksi meillä on kiertoajelu alkaen Niemenharjulta Seläntauksen kautta Alvajärvelle ja takaisin Wanhan Pappilan pihaan. Tiedän, että Ruotsista on tulossa porukkaa. Tuleeko Amerikasta, on vielä epävarmaa. Lähetin tänään sinne sähköpostia.

Pikkusisko tuli kylään, aikoo jäädä yöksi. Viivi on innoissaan. En olisi ikinä uskonut pikkusiskosta, että virkkuukoukku pysyy noin hyvin käsissä. Teki tuossa Viiville kaulakorun. Hienoja töitä tekee. Taitaa olla tuo käsityö sukuvika, äiti virkkaa ja neuloo, mummo teki paljon käsitöitä; neuloi ja teki kanavatöitä. Taiteellisuus on myös molemmin puolin "vikana". Pappani oli seppä. Isän äidin isä oli seppä. Äidin pappa oli suutari. Isän sisko ja äidin sisko maalaavat tauluja. Itse olen joskus ollut innokaskin neuloja, mutta nykyisin ei vaan tuo aika tahdo riittää kaikkeen.

Mutta nyt sen sukuseuran nettisivujen kimppuun.

Kaikille äideille oikein hyvää äitienpäivää!

Vapun jälkeistä elämää

Vappu oli tosi aurinkoinen ja pitihän sitä vappupäivänä rapsuttaa takapihalla niin, että rakko tuli käteen. Eipä sitten voinut seuraavana päivänä enää rapsutella. Lauantaina 2.5 vietimme Viivin nimppareita, syötiin jäätelöä.
Markkinatutkimus-tehtävä on jätetty ja saatu palaute siitä. Se on siis hyväksytty. Olin käsitellyt aihetta laajasti. Tänään oli siitä tentti. Vaikka viime marraskuussa kävin APVY-tentissä, niin tänään tuntui etten ole ikinä noista asioista edes kuullutkaan. No tentin tein, perästä kuuluu miten käy.
Tänään on satanut vettä ja ehkäpä oli ollut ensimmäinen ukkosilma Keski-Suomessa.
Viivi kävi kampaajalla maanantaina, ei ole enää peikkotyttö kotona. Viivi on isomman tytön näköinen. Tiistaina oli valokuvaus. Olivat tytöt olleet kuin prinsessoja kuvassa. Kahden viikon päästä saamme kuvat kotiin.
Lauantaina menen sukuseuran hallituksen kokoukseen. Kesällä meillä on toinen sukukokous. Sukuseuralle olen tehnyt kotisivuja. Kunhan saan ne siihen pisteeseen, linkki löytyy täältä blogilta. Tervetuloa tutustumaan. Ei tuon kotisivun tekeminen niin kovin vaikeaa olekaan. Ja siinä näkee nopeasti tuloksen. Sitten vielä pitäisi tehdä "sukupuut" kartongille.... Viimeksi kun tein sukutaulut meni 9 tuntia. Toivottavasti nyt ei mene yhtä kauan.
Ei muuta kuin äitienpäivää kaikille äiteille!

Aurinkoinen sunnuntai aamu

Aikaa pitäisi saada vuorokauteen jostain lisää.
Nyt heräsin jo puoli 7 ylös, vaikka on sunnuntai. Linnut visersi ulkona ja aurinko paistaa.
Pitää tehdä yksi koulutehtävä sijoittamisesta. Palautus olisi 30.4. Olen aloittanut tradenomin tutkinnon suorittamisen jo vuonna 2004. Vielä olisi 13,5 opintopistettä saatava kasaan, jotta saisin todistuksen ulos koulusta. Tätä kun on tehnyt työn, perheen ja sukututkimuksen ohessa... Voinet olettaa että jostain on tinkittävä.
No sijoitusnäkymistä olisi nyt saatava paperille noin 10 sivua. Katsotaan mitä saan paperille.
Eilen sain veljeltäni parin tunnin koulutuksen miten tehdään kotisivut. Minähän siitä innostuin niin, että kello oli lopulta puoli 1 tänä aamuna. Sivut ovat vielä tosi raakileet. Kunhan ehdin, mietin väritystä, tekstiin tyylit, fontit jne. Mutta ei tuo nyt niin vaikeaa ollutkaan. Kunhan ovat valmiit, niistä sitten tarkemmin.
Tytär saapui eilen illalla, hengissä, Hollannista. Hänellä oli ollut muuten kiva viikko, paitsi hänen Hollannin perheessä oli perheen äiti kuollut reilu kuukausi sitten. Perheen tytär ei voinut käydä kuin hätäisesti koulussa ja mennä kiireesti kotiin isän luo. Ei siellä ole mukavaa olla, kun perheellä on suru ja he vain huokailevat ja vieras jää oman onnensa nojaan.
Tähän tietysti voisi sanoa, miksi ottivat tai sitten olisivat antaneet vieraalle kaikesta huolimatta vieraanvaraisen kuvan.
Nyt on sitten kuukausi kouluja jäljellä. Meillä on rippijuhlat 14.6. Keskimmäiseni pääsee ripille. Muistan vielä, kun Leevi oli vauva. Nyt on pituutta tullut, on jo perheen pisin. Katselin yksi ilta vanhoja valokuvia ja Leevi on kasvanut vauhdilla. Se on hyvä juttu. Viime viikko oli vain hankala viikko koulussa, joka päivä luokanvalvoja lähetteli sähköposteja. Onkohan pojille tullut kevätvillitys? Mutta nyt sijoittamistehtävän kimppuun. Pääsee tänään vielä pihan rapsuttamiseen. Etupiha on melkein jo valmis. Kovaa puuhaa. Vasemmassa kämmenessä jo rakko, vaikka oli hanskat kädessä. Mutta olenko sitten ollut laiska?

On aikainen aamu, en saanut enää unen päästä kiinni. Tytär lähti viikoksi Hollantiin. Heidän koulussaan on Protherus-projekti, johon kuuluu myös Hollanti, Slovenia ja olihan siellä muitakin maita. Hollantilaiset olivat Petäjävedellä viikon helmikuussa. Toivottavasti heillä on hauska matka. Tiedossa on ainakin polkupyöräilyä 30 km suuntaansa ja suolla "rämpimistä".
Pääsiäinen meni, oltiin ihan kotona, rentouduin. Töissä on ollut työn täyteisiä, hektisiä päiviä, ei oikein viikonloppuisin jaksa ihmeitä. Sain viimein katsottua Tiaisten sukutaulut läpi ja verrattua tietoja omiini. Oli kova työ, niitä sukutauluja oli kaikkiaan 1181. Meillä on kesällä sukukokous ja piti täsmäyttää tiedot. Nyt pitäisi joku viikonloppu tehdä sukupuut kartongille. Kaksi vuotta sitten kun tein eka kerran nuo, aikaa niiden tekemiseen meni 9 tuntia. Nyt tietysti helpottaa, kun on mallit, tehdään vaan lisäykset....
Omissa sukututkimuksissa on ylitetty 20000 nimen raja. Eli näin monta nimeä on tavalla tai toisella liitettynä minun omiin sukulaisiin, eri sukuhaarojen kautta. Mutta aamu jatkuu, ehkäpä vielä saan nukuttuakin.

Pilkillä

Tänään kävin Viivin, 5v, kanssa pilkillä. Mummo oli mukana. Teimme eväät, termarissa oli kuumaa juomaa. Pulkka perässä Viivi käveli jäälle. Ensimmäisellä reiällä Viivi sai aikas nopeasti ensimmäisen ahvenen. Ei meidän saalis kovin iso ollut yhteensä 5 ahventa, joista Viivi pilkki neljä.
Muuten olisi ollut kivaa, aurinko paistoi, oli lämmintä,eväät mukana, mutta kengät kastui. Tultiin pihaan ja syötiin lisää eväitä. Eihän se auttanut äidin muuta kuin tehdä kalakeitto lapsen kaloista.
Hyvää tuli. Nyt on nukkumaan menoaika. Viivi katsoo ensin nuo illan tanssit, eli Tanssii tähtien kanssa-ohjelman. Tänään olen ollut sukututkimuksen parissa, nyt oli vuorossa Pekkarisia.

Aurinko paistaa

Ihana lauantai aamu, aurinko paistaa ja on pikku pakkanen. Aamupalan syötyäni avasin koneen ja tilasin liput 5.4. Paviljongissa olevaan Muumi satunäytelmään. Liput on rivillä 900 ja jotain. Taas kun olen mattimyöhäinen....
Eilen illalla tein virtuaaliopintoja. Arvopaperisijoittaminen oli aiheena. Yritin mennä myös tekemään kahta muuta virtuaaliopintoa, mutta toiseen en päässyt sisään ja toisesta olin hukanut uuden salasanan. Ei auta kuin maanantaina soittaa koulun helpdeskiin saadakseni uuden salasanan. Nämä opinnot ovat Power Point-tehokäyttö ja ranska. Tuo ranska hieman jännittää, en ole sitä opiskellut sitten vuoden 1986. Muistaako sitä mitään, mutta kokeillaan. Harmi, kun koulussa on opinnut kieltä ja sitten se jää unholaan, kun sitä ei käytä.
Kohta on lähdettävä kauppaan, jääkaappi on taas tyhjänä. Samalla käyn ostamassa, toivottavasti vielä on tarjolla, saunaan uudet paneelit. On jo aika aloittaa remontin tekeminen. Talo on rakennettu vajaa 11 vuotta sitten. Keittiöön myös toivon uudistumista, ehkä ovet menee vaihtoon, tasot myöskin ja kaapistojen välikkö. Olisikohan maitolasi siinä kiva, tapettia alle???? Jaha jää nähtäväksi.
Orava tuli lintulaudalle tekemään akrobatiaa. Oravan takajalat ovat harallaan puun rungolla ja etujaloilla se ottaa heiluvasta lintulaudasta auringonkukansiemeniä.
Nyt on mentävä laittautumaan kauppareissulle.

Blogi aloitettu

Nyt olen minäkin aloittanut oman blogin pitämisen. Katsotaan nyt mitä tänne tulee...
Tänään posket ovat helottaneet, kuumetta ei ole, mutta helottaa. Mitä lienee? Ei ikinä ennen ole kuumottanut näin. Lieneekö parvorokko? Tyttärellä oli se muutama viikko sitten. Vai johtuuko
jumissa olevista niskoista.
Tänään on satanut lunta. Saisi jo alkaa lumet sulamaan. Kevättä odotellessa, pääsisi maata rapsuttamaan ja pihaa laittamaan.