keskiviikko 17. lokakuuta 2012

Syksyn viemää


Nukahtanut kivimies!


Kiviperhettä

   Eilen teimme sadekuurojen välissä 
   metsäretken. Kuvattiin muutama  
   hauska kuva. 
   Mielikuvituksen kun laittaa 
   liikkeelle....







Tänään oli vuorossa ilmastointihuolto, ensimmäisen kerran 14 vuoteen. Oli hieman pölyä jne. Nämä nuoret miehet voivat tulla toistekin. Ovella kättelivät ja kertoivat omat nimet. Olivat erittäin kohteliaita ja hyvä tapaisia. Toinen heistä irrotti kolme lamppua katosta, kun ei sinne tahdo millään ylettyä. Nyt osaan ostaa oikeat halogeenit.
Alla olevassa kuvassa on syksyn ensimmäiseni eli kaulahuivi. Ajattelin vielä tehdä ainakin kaksi...
Saippuapesupussukat
Kaulahuivi

Tossukat


Löysin netistä Saippuapesupussukka-ohjeen. Tein niitä sitten kolme, yhteen löytyi saippua sisään. Tämä on erittäin nopea ja helppo tehdä. Siitä sitten ideoin tossukat, jotka tuossa toisessa kuvassa. Näitä on sitten ehkäpä luvassa pukinpakettiin, joten sinä joka tätä luet ja luulet saavasi tuollaisen, ole yllättynyt, KIITOS!

Vettä on satanut tänäänkin. Eilen illalla ja yöllä oli ihan myrskyä. Tuuli ihan mahdottomasti ja satoi. Tämä syksy on ollut tosi sateinen, jäi taas nurmikko ajamatta, pitkää heinää jää lumen alle. Ei voi mitään, kun aina satoi ja ei sitä yksinkertaisesti ehtinyt ajamaan. Mutta minkäs säälle voi. 

Ja toinen mille en voi yhtään mitään on tämä tekstin asettelu. Monestikohan sitä olen yrittänyt, ja yrittämiseksi se nyt vain jää, fiksailla vaikka miten. Voihan räkä! Eli paras vaihtoehto on se, että kirjoita teksti ensin ja lisää kuvat jälkeenpäin, eikä toisin päin, kuten nyt tein. Jospa tästä selvän saisi.  Niin kaikki näyttää hienolta kun teen tätä, mutta kun esikatselen.... Mitenkähän näyttää julkaisun jälkeen?

maanantai 15. lokakuuta 2012

Lomalla ollaan

Ihanaa lomaa! Loppuviikosta alkoi jo työt tökkimään. Ei sitten osannut kirjoittaa oikein, kirjoitusvirheitä jatkuvasti. Olipa se sitten mukavaa perjantaina lähteä kotiin ja heittää aivot narikkaan!

Lauantaina oli viimeinen kurssipäivä Sukututkimus kurssista, perukirjat ja tuomiokirjat. Arkistolla kolusin perukirjoja läpi. Ei löytynyt Paavo Antinpojan isää. Sitä kun ei vielä ole löytynyt. Paavo syntynyt 1814 Pihtiputaalla ja kun kirkonkirjat 1800-1870 väliltä paloivat, niin ei auta kuin yrittää löytää Antti Paananen. Muutama Antti ja Paavo sekä isänä että poikana on. Ja varmaahan ei ole, että on perukirjoitus tai siihen aikaan kalunkirjoitus tehty. Olen tänäänkin käynyt selailemassa kolme nidettä. Eli vuodet 1858-1867 ja 1875-1886 on katsottu. Purin juuri kameran otokset. Osan kuvasin, osan kirjasin vihkoon. Akku ei kestä koko ajalle. Pitäisi ostaa vara-akku!

Nuo perukirjat ovat mielenkiintoisia noilta ajoilta. Joka ikinen nippeli ja nappeli on kirjattu. Kielenä tietysti ruotsi. Ja se vanha ruotsi! Alkuun mainitaan milloin ja kuka perukirjoituksen on pitänyt. Sitten asuinpaikka ja vainaja. Kaikissa ei ole mainittu kuolinpäivää. Sitten mainitaan leski, sitten lapset, joista pojat aina ensin ja sitten vasta tyttäret. Lapsista mainitaan ovatko he aikuisia vai alaikäisiä. Mikäli tytär on naimisissa, hänen aviopuolisonsa ottaa perinnön vastaan. Onneksi ei enää tänä päivänä! Sitten alkaa omaisuuden luettelo, mikäli omistaa talon, se mainitaan ensin, sitten hopeat, kupariesineet, rautatavara, astiat, vaatteet, työkalut. Mikäli oli kotieläimiä, ne mainitaan yksitellen jokaikinen lehmäkin nimeltä. Leski vannoo, että on kaiken omaisuuden kertonut mikä on vainajan kuollessa ollut, allekirjoittaa tai laittaa puumerkkinsä. Harva tuolloin on osannut kirjoittaa. Laillisessa iässä olevat lapset tai siis pojat laittavat myös puumerkkinsä, sekä tyttärien puolesta aviomiehet. Jos lapsi on alaikäinen, hänellä on etua valvomassa joko toinen vanhemmista tai sitten jokin sukulaismies tai muu arvostettu mies kylältä. Laitan tähän kuvan yhdestä esi-isieni perukirjan alusta.


Viikonloppuna tuli tehtyä ensimmäinen sienikeitto kuivatuista sienistä. Hyvää tuli. Tällä viikolla on kyllä ainakin yhtenä päivänä päästä sienimetsälle. Huomenna aiomme olla pihalla ja ulkoilla. Ja onhan sitä käytävä katsomassa 3 vuotiasta Manu-koiraakin. Hänellä on aina niin ikävä, kun ei näe joka päivä.                



tiistai 9. lokakuuta 2012

9 vee juhlat vietetty

Viikonloppuna vietettiin minun juniorini 9 vuotis synttäreitä. Miten tuo aika meneekin niin nopsaan? Äidin pikkutyttö on nyt äidin isompi tyttö. Pituutta on tullut hurjasti ja tehdään jo ison tytön juttuja. Tarjolla oli täytekakkua, suklaamuffinseja, korvapuusteja, sipsejä, karkkia, nakkia, lihapullia, kurkkua ja viinirypäleitä. Juomana limsaa. Lahjoja tuli ja kaikesta tykättiin. mm. Robinin uusin levy ja kirja (ilmestyivät 5.päivä) villasukat, vilkkuva pommpupallo, lapaset, talvilakki, värikyniä useampiakin.... Lauantaina leivottiin ja sunnuntaina juhlittiin. Ensin tuli kaverit ja sitten "aikuiset". Ja tottakai äiti oli ihan poikki...



Harmittaa niin kovasti, että tämä syksykin on niin sateinen. Kesä oli sateinen. Toivottavasti talvi ei ole. Kaino toiveeni! On niin väsyttävää, kun aina sataa. Muutama aurinko päivä on ollut ja miten ihana ruska onkaan tänä syksynä ollut. Näitä päiviä lisää. Talvirenkaat pitäisi hankkia. Mistähän saisin edulliset, mutta hyvät.

Tämä loppuvuosi on konserttien aikaa. On Kultakuumetta, Nightwishia, 69 Eyesia, Yötä. Finnhits-jamit, jossa esiintyy Virve, Eini, Frederik, Danny ja Tapani Kansa. Näistä en ole livenä nähnyt kuin Frederikin. Näistä tulen kertomaan myöhemmin lisää.

Nyt odottelen esikoiseni ja hänen poikakaverinsa käyntiä. Eivät päässyt sunnuntaina 9vee-juhliin, joten tulevat tänään. Takassa on tuli, ja sauna on laitettu lämpiämään. Mukavaa viikonalkua lukijoille! Töitä on vielä kolme aamua ja sitten alkaa syysloma! JIPPII!