Tänään oli neljäs työpäivä ja olen jo ihan poikki. Onneksi töitä riittää ja asiakkaat ovat työn suola. He ovat ihania ja antavat päivään sisältöä. Kiitos uuden ajanvarausjärjestelmän päivät ovat niin täynnä hässäkkää, ettei oikein ehdi asiakkaitten välissä kunnolla miettiä mitään.
En pidä siitä, että joku muu päättää miten päiväni vietän. Olisin halunut itse sen päättää, jäisi aikaa hoitaa asiakkaan asiat rauhassa, kunnolla ja paremmin. Kaipa ne nytkin tulee hoidettua, mutta nyt ei vain kaikkea ehdi niin hyvin ja laadukkaasti. Kivaa tuossa ajanvarauksessa on nyt sen ajan varaaminen.
No, se tuosta työstä. Tiistai iltana kävin tien toisella puolella ja sain 1,5 litraa mustikoita. Viivi lähti mukaan, mutta oli ihan narina-päällä. Viivi oli niin väsynyt, vaatiihan se tottumista, kun sai kaksi kuukautta nukkua kymmeneen ja nyt pitää nousta ylös jo puoli kahdeksan. Päivät menee päiväkodissa ja ei ota päikkäreitä.
Eilen menin vattupuskaan ja sain isomman "partajogurtti"astian vattuja eli 1 kilo.
Tänään en jaksanut poimia mitään. Huomenna töitten jälkeen, toivottavasti voin lähteä hieman aikaisemmin, lähden ajamaan kohti Pihtipudasta. Mummo meni mökille ja laittoi viestiä, että mustikoita löytyisi. Joten ei muuta kuin tavarat kyytiin, sangot mukaan ja poimimaan mustikat pakkaseen.
Seuraavana viikonloppuna on uusi reissu Puttaalle, silloin vuorossa viinimarjojen poiminta. Pyysin Heiniä mukaan, ettei tarvitse yksin puskissa olla. Katsotaan nyt lähteekö.
Kivat kelit jatkuvat, aurinko paistaa, on lämmintä. Leevi oli onneksi ajanut tänään nurmikkoa. Aikoi vielä tänään ajaa lisää. Hyvä juttu, kun viitsii ajaa, en olisi jaksanut ajella.
Ensi viikolla alkaa koulut. Heinillä alkaa viimeinen vuosi lukiossa, kirjoitusvuosi. Leevillä alkaa viimeinen luokka peruskoulussa. Ja Viivi lähtee eskariin. Kyllä vuodet vierivät nopeasti eteenpäin, parastahan tässä on että lapset vanhenee ja äiti nuortuu.
Nyt lähden laittamaan Viiviä nukkumaan huomenna viikon viimeinen työ- ja hoitopäivä.
Joko mustikat ja vatut on pakkasessa?
VastaaPoista